Los Angeles on syystä tai toisesta ollut pitkään mulle se ”Once in a lifetime” -matkakohde. Vaikka kaupungilla on melko synkkäkin historia ja raju maine, se on lumonnut mua vuoristoineen, vilkkaine rantakatuineen, palmuineen ja elokuvakeskiöineen päivineen.
Taklataan tässä ekassa osassa meidän ekan viikon juttuja Los Angelesista. Vietettiin USA:ssa kaksi viikkoa. Tästä tulee pitkä tarina!
Matkasimme Enkelten kaupunkiin häämatkallemme. Meillä oli mukana iso kasa itseluottamusta, seikkailuhenkeä, liput Universalin studioille eikä paljon muuta. Lentomatkat olivat melko tuskaiset, penkit olivat kapeat, jalkatilaa ei ollut eikä meidän penkkiriviltämme saanut säädettyä käsinojia tai penkkiä kallistettua. Onneksi matkalla oli säännölliset ruokatarjoilut ja laajat viihdepaketit edessä olevan penkin selkämyksessä. Me tehtiin välilaskut kumpaankin suuntaan Lontoossa. Hyvä ratkaisu, saatiin halvempien hintojen lisäksi myös pidempi verryttelytauko. Lennot olivat pitkät, n. 11h suuntaan. Tehtäisiin ehdottomasti ensi kerralla lentomatkasta mukavampi varaamalla astetta kalliimmat paikat (=enemmän jalkatilaa). Lensimme Finnairilla ja American Airlanesilla.
Oltiin varattu autovuokraus Enterpriselta etukäteen. Päädyttiin tähän firmaan muiden suositusten perusteella ja jatketaan sen suosittelua lämpimästi eteenpäin. Auton olisi saanut suoraan Los Angelesin LAX lentokentältäkin, mutta ajateltiin, että on turvallisempaa matkustaa ensin taksilla hotellille, nukkua ja hakea auto vasta sitten alle. Hyvä päätös sekin. Saatiin auto halvemmalla kun sen noutopaikka oli muualla kuin lentokentällä. Vuokraamosta sai valita auton tyypin etukäteen ja määrittää myös auton nouto- ja palautuspaikat. Me valkattiin tavallinen henkilöauto, sivusto näytti meille, että auto on Volkswagen Jetta tai vastaava. Vuokrahinta sille oli n. 50-60$ per päivä eikä kilometrejä oltu rajoitettu. Vuokraaminen kävi helposti netin kautta ja noutopaikankin pystyi valitsemaan karttanäkymästä, jotta oli helppo katsoa hotellia lähin toimipiste. Henkilökunta oli avuliasta jopa silloin kun meidän ensimmäiseen autoon tuli mystinen moottorivika ja ilmaannuttiin kesken vuokra-aikaa pyytämään toista menopeliä alle. Saatiin uusi auto samantien, vaikkakin miehen mielestä eka kaara olikin toista huomattavasti hienompi ja coolimpi. Haha! Toisesta kuskista oltaisiin jouduttu maksamaan verot erikseen, joten vain mies toimi kuskina koko reissun ajan.
Suosittelemme auton vuokrausta lämpimästi. Meillä päätös autoiluun oli lähes pelkästään turvallisuuteen liittyvä, sillä Amerikka on autoilumaa ja julkinen liikenne Los Angelesissa saattaa olla vaarallista turisteille (ryöstöt yms). Autoilu toi meille myös lisää liikkumavaraa, kun päästiin lähtemään juuri silloin kun meitä huvitti ja juuri sinne minne meitä huvitti. Bensa oli halpaa, siihen meni loppujen lopuksi paljon vähemmän rahaa, mitä oltiin budjetoitu vaikka ajettiin kahden viikon aikana satoja kilometrejä.
Yövytiin ensimmäinen viikko Hollywoodissa Quality Inn Near Hollywood Walk Of Fame -hotellissa. Niin sanotusti keskellä kaikkea. Hotelli oli yllättävän rauhallinen sijaintiin nähden. Lähellä oli paljon ruokapaikkoja ja kävellen pääsi myös kauppaan. Hotellissa oli pieni uima-allaskin, jota yhtenä päivänä kokeiltiin. Tarjolla oli joka päivä pieni aamiainen eli pahaa kahvia, mehua ja paahtoleipää hillolla. Ei ihan joka päivä syöty siellä vaan käytiin Ralphs -ruokakaupasta hakemassa hedelmiä, juomia ja naposteltavia huoneen jääkaappiin ja reissuille mukaan. Edelleen me molemmat koetaan, että amerikkalainen tapa pedata sänky ei ole kätevä, sillä 160 cm leveässäkin sängyssä oli käytettävissä vain yksi peittorykelmä (lakana, jonka päällä peitto, jonka päällä lakana, jotka kaikki tungettu patjan väliin). Taidettiin hermostuttaa siivoojat kun revittiin ne erilleen joka ilta, jotta kumpikin meistä sai oman lakanan. Haha!
Hotellilta oli parin korttelin verran matkaa Hollywood Bulevardille. Se oli ihan ensimmäinen kohteemme. Bongattiin monta tuttua nimeä jalkakäytävien tähdistä, ihmeteltiin ihmismäärää, tultiin ehkä vähän huijatuksikin ja todettiin, että ompa ihmeellistä olla täällä.
Mentiin joka päivä fiiliksen mukaan ja tehtiin niitä asioita, jotka kiinnitti huomion milloinkin. Oltiin etukäteen jo tutkittu kivaa tekemistä Losissa ja käytiinkin ekan viikon aikana aika monessa kohteessa.
Varattiin yksi iltapäivä shoppailulle. Olin etukäteen tutkinut, että missä olisi viisainta shoppailla ja päädyin navigoimaan meidät Citadelin Outlettiin. Se on melkoinen shoppailun keskus. Merkkiliikkeitä toistensa perään, mutta outlethinnoin. Tehtiin kivoja tuliaisostoja täällä mm. Disneyn, Conversen ja GAPin liikkeissä. Plussapisteet muuten myös Ruby’s Dinerille, periamerikkalainen ravintola, jossa tarjotaan tajunnan räjäyttävän hyviä hamppariannoksia.
Citadel Outlet 
Tehtiin visiitti myös Los Angelesin keskustaan eli Downtowniin. Liike-elämän keskukseen. Ajettiin muutama katu ristiin rastiin, sillä meillä ei ollut muuten mitään hinkua kuluttaa rahoja kalliissa kahvilassa. Pilvenpiirtäjät kohosivat korkealle ja kaduilla kulki kiireistä väkeä. Downtown oli siisti, mutta kun siirryttiin pari korttelia keskustasta sivuun oltiinkin ihan toisenlaisella alueella. Siellä ei löytynyt sanoja kolikon kääntöpuolelle. Mies googletti myöhemmin, että sillä pienellä parin korttelin alueella asui pysyvästi n. 8 000 koditonta. Kadun varret olivat täynnä telttarivejä, pusseja, kasseja, fillareita, muoveja, ihmisiä ja kojuja, joissa mainostettiin auttavia käsiä. Kodittomia näkyi joka puolella kaupunkia, myös Hollywoodissa, mutta täällä määrä oli käsittämätön. Tultiin aika surullisiksi, sillä vaikka osa kodittomista näytti siltä, että heitä on kohdannut melkoisen raju elämä, niin osa vaikutti ihan samanlaisilta kuin me itse. Osa kodittomista oli vallannut jonkin risteyksen nurmialueen ja tehnyt siitä kotinsa. Oli telttaa, nojatuolia, diskopalloa jne. Hotellimmekin edustalla bussipysäkillä nukkui usein arviolta 30-40 vuotias mies, joka oli pukeutunut siististi. Kontrasti kodittomien ja luksuselämää viettävien välillä oli suuri.
Universalin studiot ja huvipuisto olivat yksi meidän kohokohdista koko reissulla. Puntaroitiin etukäteen jo kotona, että mille studiolle mentäsiin, sillä lippujen hinnat olivat pilvissä. Päädyttiin lopulta Universaliin, kun vertailtiin studiokierroksia ja muiden ajatuksia niistä. Hankittiin etukäteen Universal Express™ -liput (179$ per lippu). Jos oltaisiin oltu viisaita ja haluttu mennä huvipuistolaitteisiin, olisi kannattanut ostaa VIP-lippu (349$ per lippu), jolla olisi päässyt jonojen ohi.
Jonot olivat uskomattomia. Joka paikkaan. Onneksi tutkittiin tätä kohdetta melko paljon jo Suomessa ja tiedettiin, että studiokierrokselle kannattaisi mennä heti kun portit aukeavat. Oltiinkin jonottamassa sinne ekana heti puiston avauduttua ja kyllä kannatti. Koko päivän studiokierroksellekin oli n. 3h jonot, kuten joka paikkaan muuallakin. Alueella oli valtavia näyttöjä, joista näki jonotusajat eri vuoristoradoille ja näytöksiin. Skipattiin kaikki vuoristoradat, sillä kun mies testasi mahtuuko hän laitteiden kyytiin, ei jalat pituudestaan menneetkään kyytiin! Onneksi puistossa oli eri laitteiden ajokit testausta varten, ettei tarvinnut ensin jonottaa 3h vain huomatakseen, että on liian pitkä. Myös näytöksiin oli pitkiä jonoja ja niihin me jouduttiinkin jonkin verran jonottelemaan, mutta se oli ihan kannattavaa.
Studiokierrosta oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa! Ja se kyllä palkitsi. Suosittelemme täysin rinnoin vierailemaan studioilla. Vieraat lastataan kuin pikkuiseen junaan, joka kulkee Universalin studiolla. Siis sillä ihan oikealla ja toimivalla studiolla, jossa on kuvattu niitä oikeita kuuluisia elokuvia. Juna kiersi useita eri lavasteita, opas kertoili tarinoita niistä ja minkä elokuvan kuvaukset oli missäkin menossa. Jouduimme kerran myös odottamaan vähän pidempään, että viereisessä lokaatiossa saatiin purkkiin jonkun elokuvan kohtaus. Junamme ajettiin pariin kertaan myös tunneliin, jossa oli jokin show. Lempparimme oli metroaseman tulva, jossa maanjäristys heitteli junamme vaunuja ja tulvavesi kasteli jalkamme. Kohokohtiin kuului myös Bates Motel ja King Kong 3-D -show. Kierroksella opas eläytyi täysin joka kohtauksessa, hiiskui hiljaa, huusi kauhusta ja selosti tunteella. Studiokierros oli elämys, joka pitää kokea.
Vierailtiin muutamassa eri näytöksessä. Erikoistehosteshow oli huikea! Näytöksessä kerrottiin erilaisista tavoista tehdä tehosteita. VIP-lipuilla sisään tulleet pääsivät osallistumaan näytöksiin. Tehtiin äänitehosteita, kokeiltiin miten tekoverta käytetään, lennettiin lavan yllä, sytytettiin ammattilaiset tuleen ja paljon paljon muuta. Käytiin myös Waterworld -näytöksessä, joka perustui kyseiseen elokuvaan. Istumapaikalla oli väliä, sillä ne oli määritelty kosteustason mukaan. Näytöksessä tehtiin paljon erilaisia stuntteja, hyödynnettiin räjähtäviä erikoistehosteita ja vettä. Sekin oli viihdyttävä. Tutustuttiin myös raptoreihin Jurassic Worldissä ja Ollivandersin sauvakauppaan, joissa molemmissa pääsi osallistumaan. Joko silittämään raptoria tai valitsemaan itselleen taikasauvan.
Simpsoneille omistettu alue hörähdytti molempia useammin kuin kerran. Mies pääsi vierailemaan Moen kapakkaan ja Sideshow Bob onnistui säikäyttämään meidät pariinkin kertaan. Kapakkavierailusta huolimatta innostuneempi mies oli Transformers -sankareiden Optimus Primen ja Bumblebeen tapaamisesta!
Olen henkeen ja vereen Potterfani, joten Harry Potter -maailma oli minulle se hienoin alue koko puistossa. Tylyahon kylä oli rakennettu talvimaisemaan. Tylypahkan junan lipuntarkastajan kanssa pääsi kättelemään ja vaihtamaan muutaman sanan. Kolmessa luudanvarressa voi pysähtyä kermakaljalle, Ollivadersilla pääsi hankkimaan oman taikasauvan ja Hunajaherttuan puodista voi hankkia suklaa sammakoita. Oma taikasauva olisi ollut hieno, kaupassa oli asiantuntijoita, jotka auttoivat sauvan hankinnassa. Oli tuttujen hahmojen sauvoja, mutta myös ihan omia versioita, joilla oli omat ominaisuutensa. Sauvoilla olisi voinut tehdä erilaisia taikoja ympäri Harry Potterin -maailmaa. Sauvoilla oli niin korkeat hinnat, että ei raaskittu sellaista hankkia. Tarjolla oli kaikkea mahdollista Potterkamaa, mitä ajatella saattaa. Meidän matkaan lähti Hunajaherttuasta Bertie Bottin jokamaun rakeita ja tuliaisiksi ystävälleni Felix Felicis -nestemäisen onnen pullo. Vaikea valinta oli tuliaispaidan hankinta, sillä miten ihmeessä voisin valita Rohkelikon tai Puuskupuhin välillä! Haha!
Pidetään miehen kanssa molemmat eläintarhoista ja kun löydettiin sellainen kartalta, päätettiin tietysti vierailla sielläkin. Los Angeles Zoo on eläintarhan lisäksi kasvitieteellinen puutarha, jossa kasvaa paljon paikallista kasvistoa, suojeltuja kasveja ja elää myös luonnonvaraisena paljon eläimiä. Liput maksoivat 22$ per pää. Onnistuin näkemään vilaukselta kolibrin, mutta kuvaan se ei ehtinyt. Norsut jäi myös näkemättä, sillä oli aivan liian kuumaa ja kuivaa ja eläimet oli sisällä suojassa. Miehen lemppari oli varmaankin varaani. Se oli valtava! Minusta oli hauska katsella kirahveja, virtahepoja ja etsiä isoja kissaeläimiä piiloistaan. Eläintarhassa oli järkyttävä määrä ampiaisia. Joka roskis oli ympäröity niillä. Alue kuului niiden luontaiseen elinympäristöön ja siksi niitä ei yritetty hävittää. Erityisen hyväksi koettiin limujuoman ostaminen. Saimme muovisen valtavan juomapullon, johon sai hakea mistä tahansa kioskista täytön halvempaan hintaan kuin jos olisi ostanut kertakäyttöiseen mukiin juoman tai limupullon. Valittavana oli eri limuja ja vettä. Täytettiin meidän mukimme useita kertoja ja harmiteltiin, ettei tajuttu tämän kätevyyttä myös Universalin studioilla (sielläkin ihmisillä oli samanlaisia juomia, mutta ei tajuttu niiden tarkoitusta!).
Griffithin observatorio oli meidän listalla löyhästi Suomesta asti. Ajateltiin, että jos jaksetaan, on aikaa jne. niin vieraillaan sielläkin. Avaruus on kiehtova ja siksi me päädyttiin tekemään sinne aamupäivän kierros. Ei tosin älytty laittaa autoon riittävän paljon parkkiaikaa, joten jouduttiin jättämään näytökset välistä. Näyttelyt sen sijaan oli hienoja ja mukana oli myös kävijöitä aktivoivia kohteita. Observatorion katolle pääsi kiipeämään ja sieltä olikin upea näköala Los Angelesin ylle. Katolle kiipeäminen taisi olla myös miehen mieleen, sillä siellähän ne Transformersissakin oli! Katolla oli yhden kuvun alla museoesineeksi muutettu kaukoputki, jota pääsi myös katsomaan. Observatorion eteen oli pystytetty patsas, jossa oli kuuluisien astronomien muotokuvat ja joka edusti aurinkoa. Patsas-aurinkoon nähden maahan oli kaiverrettu taivaankappaleiden kiertoradat. Paikka oli kiehtova, enkä ihmettele ollenkaan miksi koulubussit pysähtelivät porteille.
Yksi päivä vietettiin ajellen Pacific Coast Highwayta pitkin kohti San Franciscoa ja tajuttiin tosissamme vasta silloin, että olemme valtavan Tyynen valtameren rannalla. Teillä oli kylttejä tsunamin evakoimisteille ylös vuoristoon. Tällä reitillä olisi ollut paljon enemmän annettavaa, jos oltaisiin ajettu se kokonaan San Franciscoon asti, mutta me ajettiin vain lyhyt pätkä. Silti maisemat olivat kohdillaan. Tie kulki ihan rantaviivaa pitkin. Takaisin tultiin vuorten yli. Ajettiin kapeaa serpentiinitietä, jossa oli aivan liian suuret nopeusrajoitukset. Nähtiin jollain farmilla kameleita ja kauhisteltiin, että onneksi mun äiti ei tiedä missä me nyt ajetaan! Haha!
Koko meidän matkan ajan lämpötilat huitelivat 30 paremmalla puolella eikä sateesta ollut tietoakaan. Beverly Hillsin siistit, leveät palmukadut korkeine pensasaitoineen loistivat siinä aurinkoisessa säässä. Julkkiksia ei nähty, mutta hienoja taloja ja autoja kyllä! Upeita näköaloja nähtiin myös vuoristossa mutkittelevalla Mulholland Highwaylla, kun ajettiin katsomaan Hollywood -kylttiä Lake Hollywoodin puistoon.
Loppuviikolla tavattiin hotellin aamiaisella hauska australialaispariskunta. Haastateltiin puolin ja toisin toistemme kokemuksia Los Angelesista. He eivät olleet uskoa korviaan, että meillä oli auto käytettävissämme! Haha! Vaati myös paljon vakuutteluita, että mies ei ole soutumestari, vaikka paidassa niin lukikin. He toivottivat meille rahakasta onnea parvekkeelta huiskuttaen, kun kuulivat seuraavan kohteemme olevan Las Vegas.
Matkalla matkalle 