Paheiden keskus Las Vegas oli miehen ”Must go” -listalla. Itselläni ei oikeastaan ollut kovin isoja intohimoja tuota ihmisen huijaamiselle rakennetulle keskukselle ollut. Siitä huolimatta häämatkamme yksi kohteista oli Las Vegas.
Pitää heti alkuun todeta, että kyllä se melkoinen kokemus oli. Sitä hälinää, tunnelmaa, mahdollisuuksia ja sähinää ei vaan voi kuvailla tarpeeksi osuvasti – se pitää kokea.
Ajettiin Los Angelesista Las Vegasiin Mojaven aavikon läpi. Matka kesti muutaman tunnin ja maisemat olivat karua aavikkoa. Lämpötilatkin kasvoivat sitä mukaa mitä pidemmälle aavikolle ajettiin. Tehtiin yksi vessa ja juoma stoppi matkalla huoltoasemalle, jossa oli Starbucks. Lämpöaalto oli huumaava kun noustiin ilmastoidusta autosta +40 asteen lämpöön ulos. Koko visiitillä lämpötilat hipoivat tuota 40 lämpöastetta ja se kyllä tuntui jo melko tuskaisena vaikka lämpimästä pidänkin. Hiki puski otsasta sillä sekunnilla kun auton oven avasi. Rakastuttiin Starbucksiin Los Angelesissa ja juotiin molemmat jättivaltavia mansikkafrappeja koko kaksi viikkoa joka päivä.
Yövyimme Stripillä Tropicana -kasinolla. Saatiin upgreidattua meidän huone sisäänkirjautuessa ja se olikin hyvä päätös, sillä saatiin oikein siisti huone yläilmoista ja näköala Stripille ja kasinon altaille. Yöpyminen Vegasissa on halpaa. Suurimmat tuotot kasinot saavat rahapeleistä.
Mekin kokeilimme, lähinnä omassa majapaikassamme, pelikoneita ja taidettiin me jäädä jopa vähän voitolle. Suuria summia me ei oltu budjetoitu pelaamiseen vaan haluttiin fiilistellä tätä hullunkurista jatkuvasti elossa olevaa maailmaa. Kasinojen aulat olivat nähtävyyksiä itsessään ja kierrettiinkin niitä useampi kappale. Ihan koko Strippiä me ei kävelty, sillä suoraa katua oli tarjolla vain autoille. Muut joutuivat kiertämään kauppakeskusten ja kasinojen kautta päästäkseen etenemään kadun päästä päähän. Tässäkin maksimoitu ihmisten pysähtyminen juomille tai rahapelien ääreen kesken vaellusta.
Oltiin etukäteen varattu näytös taikurishowhun Las Vegas -apin kautta. Siellä oli muuten kivasti vinkkejä meneillään olevista musikaaleista, showaikatauluista ja muusta kiinnostavasta. Saatiin melko hyvät paikat ja esitys oli hauska. Osana showta myös katsojat pääsivät osallistumaan taikatemppujen tekemiseen etukäteen jaettujen pelikorttien ja bingolapun kanssa. Taikuritapaamisessa kävi ilmi, että hän oli tehnyt muutamia vuosia aikaisemmin töitä Silja Linella Suomessa!
Bellagion edustalla olevassa suihkulähteessä järjestettiin show, jossa vesi tanssi musiikin mukana. Show oli lumoava ja mietittiinkin, että vesi näyttäisi juuri tuolta, jos se osaisi vietellä. Saman tyyppinen vesi, valo, musiikki -elementeillä varustettu tulivuorishow nähtiin Miragen edustalla. Showt ovat ilta-aikaan aktiivisia 15-30 min välein.
”It’s crazy, right?” totesi eräs tilpehöörimyyjä meille kun haahuilimme kaupassa, jossa myytiin pääasiassa Vegas -aiheisia magneetteja. Ja kyllä, ostimme kourallisen magneetteja.
Teetettiin omalla naamalla varustettuja Hesrsheyn suklaita tuliaisiksi. Jos oltaisiin haluttu, niin rahaa vastaan oman kuvan olisi voinut näyttää koko Stripillä keinuvalle yleisölle valtavalla screenilla. Jätettiin se välistä…
Kun oli aika pakata auto ja lähteä takaisin Losiin, tehtiin ensin pakollinen Stripin läpiajelu. Nähtiin samalla myös se Vegas, josta kaikki aikanaan lähti rakentumaan. Siellä pienet kasinot, Elviksen kappeli ja muut telkkaristakin tutut liikkeet vilahtivat ohitse.
Hooverin pato oli seuraavana meidän listalla, sillä se ei ollut kaukana Vegasista. Mietittiin pitkään lähdetäänkö katsomaan myös kanjoneita, mutta sinne olisi ollut muutaman tunnin ajo, joten jätettiin ne välistä. Hooverin pato on siitä mielenkiintoinen kohde, että se sijatsee Nevadan- ja Arizonan -osavaltioiden rajalla. Ajettiin tietysti padon yli, joten käväistiin reissullamme kolmessa eri osavaltiossa! Haha! Pato on historiallinen maamerkki ja se on esiintynyt useissa elokuvissa. Se on valtavan korkea ja tuolle sillalle mennessä polvet kieltämättä alkoivat vähän tutista.
Matkalla matkalle 